Eihän sitä suunnitteluvaiheessa muistanut huomioida että aikavyöhykkeiden vaihtelu lentokentältä toiselle söi yöunista kaksi tuntia. Kun lento lähti Frankfurtista iltakymmeneltä ja siihen perään nousu, lounas ja puolitoista tuntia ennen laskua aamupala, niin aamu kuudelta koneen laskeutuessa hulppea kahdeksan tunnin uni oli vaihtunut kolmen tunnin torkuiksi.
Toinen koneen vaihto oli Etiopiassa Addis Ababan kentällä. Tuntui että aamuksi oli solmukohtaan kerätty kaikki matkustajat joita sitten parin tunnin päästä tuupattiin jatkolennoille.
Ensimmäisen kerran näin kun miesten vessaan muodostui jonoa. Lentokoneellinen Nepalilaisia rauhanturvaajia järjestäytyi toisen kentän vessan eteen.
 |
| Rauhanturvaajia Nepalista |
Lentojen positiivinen puoli oli että ne olivat ajoissa ja molemmat laukkuni löytyivät Kilimanjaron lentökentältä.
Lentokentällä vuorossa oli viisumihakemuksen teko omalla kynällä. Tiskiltä sai 50 USD setelillä leimatun paperin takaisin. Varsinaisessa passintarkastuksessa sai sitten tarraviisumin, pari kuvaa arkistoon ja molempien käsien sormenjälkien skannauksen niiden kaveriksi. Vielä kun kaikki laukut läpivalaistiin niin matka jatkui matkaoperaatorin järjestämän kyydin luo.
Matkaa lentokentältä Arushaan on reilu tunti. Kilometrit voi unohtaa kun autolla ei pääse ajamaan kaasu pohjassa ja kun pääsisi niin edessä jumittaa alitehoinen rekka ylikuormattuna.
Illalla tein pienen kävelylenkin läheiseen supermarkettiin. Summit Safari Lodge sijaitsee keskellä asuntoaluetta reilu 4 km keskustan ulkopuolella, joten nähtävää on vain sivukujien verran. Toki kaikki alakoululaiset tervehtivät valkonaamaa.
Tarkoitus oli nostaa paikallista valuuttaa ATM:stä mutta se oli rikki. Viereinen kauppa ei taas hyväksynyt luottokorttia. Opastivat noin korttelin päässä olevalle seuraavalle automaatille jossa oli kuitenkin vain Mastercardin logot, joten ei käteistä eikä vesipulloja. Onneksi hotellilla asia helpottui paikallisilla Serengeti ja Kilimanjaro tuotteilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti