Yöllä jokin colobus apina päätti herättää koko alueen. Voimakkaan huutonsa se vahvisti useammasta pisteestä kumpuavan kaiun avulla.
Aamulla kuudelta, kun oli vielä pimeää, ilmestyi herättäjä teekupin kanssa ovelle. Puoli seitsemältä olisi ollut lämmintä pesuvettä tarjolla. Seiskalta piti tavarat olla teltassa pakattuna ja aamupalan tarjoilu alkoi.
Aamupalaksi oli tarjolla vehnävelliä, jonka jälkeen saimme letun, paahdettua (paistettua) paahtoleipää, nakin ja guavan paloja. Huomaamatta oli yli puoli litraa nestettä tankattu ennen lähtöä.
Ensimmäinen tunti kuljettiin sademetsässä ja nimen mukaisesti saatiin myös sadetta niskaan. Tässä sateessa euron kertakäyttösadetakki toimi hyvin yläkropan ja päivärepun suojaajana. Vaihtoehto olisi voinut olla iso sateenvarjo.
Polku polveili alas ja ylös rinnettä. Päivän aikana nousua tuli kuitenkin 719 metriä enemmän. Sade teki laskuosuudet haastaviksi kun vesi valui polkua pitkin ja teki mutapohjan entistä liukkaammaksi.
Kasvillisuus muuttui katajanrunkomaiseksi pusikoksi joka alkuun oli yli viisi metristä, mutta nyt majoitusalueella sen yli jo näkee. Toki sen läpi ei tarvitse kävellä, sen verran tiheää se on.
 |
| Sademetsän ja tasangon välinen kasvillisuusalue |
Päivän taipaleeseen kului viitisen tuntia, jonka takia lounas nautittiin vasta leirialueella. Oppaamme kulkee koko ajan edessä jolloin emme pääse kaasuttamaan ohitse eikä meille tarvitse hokea pole pole (hitaammin). GPS trackkerin mukaan jyrkimmissä kohdissa etenimme 1,2 km/h nopeutta, joka vastaa ahkiolla täysumpisessa etenemisen tahtia.
Rinteeltä näkyi 4x4 pelastustietä kulkeva auto. Leirialueelta suoraan sille on 1,5 km. Sen tien varteen tiputetaan mm. rakennusmateriaalit, joita tarvitaan uuden wc rakennukseen tekemiseksi. Nyt paikalle on tien vierestä kannettu pino lekaharkon tyyppisiä tiiliä ja jotain kuopan tapaista oli kaiveltu.
Kun saavuimme leirialueelle niin teltat oli kaikki pystyssä. Hyvä niin koska taivas aukeni ja ukkonenkin hieman jyrähteli. Ryhmämme tervehti meitä saapuessamme lauluesityksellä. Esilaulaja lauloi jotain ja muu ryhmä vastasi tai taputti rytmiä. Sanat kuulemma vaihtelee tilanteen mukaan. Itse tunnistin laulusta leiripaikkojen nimiä ja hakuna matata toivotuksen.
Ruokateltassa oli lounaaksi tarjolla spagettia, jonka sekaan oli pilkottu vihanneksia. Kananpala oli
taas jotenkin öljyssä valmistettu. Jälkiruoaksi oli tuoreen ananaksen palasia. Kesken ruokailun teltan lattia alkoi tulvia, kun vesi haki poistumisreittiä. Ojitus ratkaisi hieman ongelmaa.
Iltapäivä meni teltassa kärvistellessä. Ainoa ohjelmanumero oli neliraitahiiren surffailu absidissa kenkien lomitse. Onneksi sade taukosi ja jonkinlainen näkymä Kibon huipulle avautui.
Illan viihdykkeenä oli päivällinen. Pieneksi pilkotusta sipulista ja jostain vihreästä tehty keitto, riisiä, jonka seassa oli herneitä sekä naudanliha-vihannes kastike. Jälkiruoaksi pari palaa papaijaa.
Nyt on turvallista mennä nukkumaan, kun alueella on yksi opas taittoperäisen automaattiaseen kanssa. Ei uskalla leijonat häiritä unia.
 |
| Joka etapilla on kylttinsä. Korkeus ja etäisyystietoihin kannattaa suhtautua varauksella. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti