Matkalla takaisin

Aamupalalla ei ollutkaan fast menua, vaan nyt palattiin normaaliin slow food ajatteluun, kun en ollut herännyt 06:00 aamupalalle, vaan olin yhdeksään pintaan viimeisenä asiakkaana menossa aamupalalle. Nyt tarjolla oli paikallista pekonia ja tarjoilija suositteli espanjalaista munakasta, mikä oli hyvä yhdistelmä pekonin kera. Tuoretta vesimelonijuomaa oli myös tarjolla ja paikallista kahvia, joka suomen mittapuussa on ihan juotavaa.

Boda boda tai Toyo on paikallinen moottoripyörä taksi.

Osa on mopon tehoisia ja yksikään ei tunne liikennesääntöjä.

Paluukuljetuksen aikataulun kanssa jouduimme hieman säätämään, kun kuski olisi halunnut lähteä kolme ja puoli tuntia ennen lentoa kentälle. Kun meillä oli yksi ainoa kuski käytettävissä, niin vaellusparini olisi siirtyneen lentonsa takia joutunut odottamaan puolitoista tuntia enemmän kentällä. Siirsimme lähtöä tunnin myöhemmäksi.

Toki kuski taisi olla oikeassa, kun meno kentälle kesti puolitoistatuntia ja kentällä oli ensin turvatarkastus, sitten laukkujen luovutus useampaan pisteeseen, jotka kaikki jakoivat saman vaa'an, matkatavaratulostimen ja boarding pass tulostimen. Tämän jälkeen poistumisilmoituksen teko lähes samoilla tiedoilla kuin viisumihakemus tehtiin sekä viisumin leimaus, jossa riitti pelkkä sormenjälki tällä kertaa mun jonossa. Toisessa jonossa, jossa oli kaksi tarkastajaa, otettiin koko neljän otoksen setti, jonka takia heillä kesti saman aikaa kuin yhden tarkastajan jonossa. Vielä kerran yksi turvatarkastus, ennen kuin pääsi koneeseen. Taisin olla neljänneksi viimeinen koneeseen nousija.

Etiophian Airlinesin aikataulut näyttävät sisältävän viivästymisvaraa, josta syystä neljän tunnin odotusaikana ennen Arlandan koneeseen hyppäämistä venyi viiteen tuntiin. Lentoasemalla oli edelleen heikkotehoinen langaton verkko ja kauppojen hinnoittelu länsimaisen lentokentän tyylinen. Iso pringles tuubi + 0,5 litran kylmä juotava yhdeksän taalaa.

Coca Cola on sponsoroinut myös Arusha - Moshi välin kilometripylväät

Arlandassa kuvittelin että minulla on kiire vaihtaa terminaalista 2 terminaaliin 5, joten yritän suunnata rivakasti kohti passintarkastusta ja terminaalin vaihtoa. Terminaalit olivat loppujen lopuksi ihan vierekkäin, mutta niiden välinen ovi oli kiinni. Seinässä ei ollut mitään opastetta tai aukioloaikaa. Lopulta löysin painikkeen, jonka takana joku opastushenkilö sai sitten kerrottua että ovi aukeaa kello 06:00 eli noin vartin päästä. Odotusaulassa ei tietenkään ollut mitään palveluita, kuten WC tai transfer service, joka olisi voinut kirjoittaa minulle puuttuvan boarding passin. Toinen vaihtoehto olisi ollut seurata exit kylttejä ja sitten siirtyä sitä kautta Termanil 2:een.

Boarding passin sain sitten tulostettua SASin automaatista. Koska ruotsi on looginen maa, niin se ei onnistunut koko matkani varauskoodilla, vaan minun piti tajuta kaivaa puoli vuotta vanhasta sähköpostista SASin oma varauskoodi. Ehkä tämä oli se perimmäinen syy etten saanut koko maihinnousukorttia alun perin Kilimanjaron kentälläkään.