Fyysinen kunto ja päivämatkat
Alkutaipaleesta kävi jo selville että oma fysiikka kestää tämän reissun. Sen verran on omia rajoja koeteltu vaelluksilla ja partiotaitokisoissa. Suurin haaste oli korkeus ja sen mukanaan tuomat haasteet kropan suorituskykyyn.
Päivämatkat olivat suurin piirtein seuraavat (siksak polut huomioimatta)
1. 4,8 km
2. 7,9 km
3. 9,8 km (ilmoitettu 14 km, joka ei pitäne paikkansa)
4. 4,7 km nousua ja 3,4 km laskua = 8,1 km
5. 5,5 km
6. 3 km
7. 5 km nousua ja 11,5 km laskua = 16,5 km
8. 9,1 km
Yhteensä 64,7 km
 |
| Baraco Wallin päällä on hyvä taukopaikka |
Optimaali reitti
Sen verran uskoin lukemiani kirjoituksia, että lyhin ja halvin Marangu reitti tippui pois jo alkumatkasta. Yritän peilata vaellusreittiämme terveysportti sivuston lääkärin käsikirjaan, miten vuoristotautia voi yrittää ehkäistä. Ensimmäinen suuren riskin merkki on nousu yli 2800 metriin vuorokaudessa. Meidän Lemosho reitillä nousu oli 1400 metristä (Arusha) yöpymään 2780 metriin.
Jos liikutaan yli 3500 metrin korkeudessa, niin päivänousu ei saisi ylittää 500 metriä. Meillä 2. ja 3. päivän muutokset yöpymiskorkeuteen oli 700 metrin luokkaa, joten suuren riskin puolelle mentiin. Toki 3. yötä ennen käväistiin 4300 metrissä ja laskeuduttiin 150 metriä alemmas nukkumaan.
Joka 3/4 päivä pitäisi olla lepopäivä. Pelkkää lepoahan tuo ei ollut missään kohtaa, mutta 4. ja 5. yö vietettiin 4000 metrin tasolla. Ennen 4. yötä käytiin lounaalla 4627 metrissä, josta laskeuduttiin melkein 650 metriä alemmas yöpymään.
 |
| Lava Towerista laskeuduttiin laskujoen uomaa |
Kuudes päivä tuli ensin nousua 650 metriä, mutta vain 35 metriä korkeammalle missä oltiin jo vierailtu ilman oireita. Viimeinen rykäisyhän on 1200 metrin nousu, mutta sieltä tullaan myös nopeasti sama 1200 metriä alas ja jatketaan vielä edelleen 1550 metriä alemmas nukkumaan.
Kävijämäärät
Mistään ei tunnu löytyvän hyviä tilastotietoja kävijämäärästä. Stedmanin kirjasta löytyy seuraavat luvut, jotka saatu KINAPAlta:
2008-2009: 40709
2009-2010: 44187
2010-2011: 52696
2011-2012: 57456 (toistaiseksi eniten kävijöitä ?)
2012-2013: 55351
2013-2014: 51287
2015-2016: 47232
Luvuissa ei ole päiväkävijöitä. Suomalaisia tilastoista ei löydy, mutta noin 500 - 1000 ruotsalaista yrittää valloittaa vuoren vuosittain. Norjalaisten määrä olisi tilaston mukaan ollut 1000 - 2000 vuosikävijässä. Eniten jaloissa pyörivät jenkit ja britit. Kymmenen vuoden aikana paikallisia vaeltajia on ollut vain 6% kävijöistä.
 |
| High season aikaan voi olla haasteita löytää telttapaikka kaikille. |
Onnistumisprosentti
Onnistumisprosenttiakaan ei löydä oikein mistään. Jotkut sivustot veikkaavat noin 65% onnistumista. Prosenttia laskee lyhyiden reittien huonot onnistumisprosentit. Lyhyiden reittien epäonnistumiseen on useita syitä kuten huonompi akklimisoitumismahdollisuus, halvemmalla toteutetut vaellukset, joissa hinta näkyy varustuksessa sekä oppaiden taidoissa, hieman huonommalla valmistautumisella lähteneet vaeltajat,... Jotain tilastoja löytyy, mutta luotettavuuden takana voi olla markkinointikoneisto.
Diamox
Itse hankin Diamox reseptin. Testasin 2*125mg annokselle kotona ennen lähtöä ja totesin ettei merkittäviä sivuvaikuksia ollut muita kun virtsaamistarpeen lisääntyminen. Ymmärrän hyvin miksi jotkut ottaa 250mg annoksia, sillä pillerin puolitus ja toisen puolikkaan etsiminen purkista on hyvinkin turhauttavaa. Itse otin Diamoxia vain kolme kertaa. Viidennen päivän iltana, kuudentena päivänä päivällisen jälkeen ja kolmannen kerran kun heräsin nousua varten. En osaa sanoa että miten olisi mennyt ilman lääkkeen ottamista. Oletan että nuo pari ennen lepoa napsittua pilleriä helpotti saamaan unen päästä kiinni ja saman olisi voinut tehdä ja 2. illasta alkaen. Mutta missään nimessä lääke ei itselläni ollut merkittävässä roolissa.
Jotain tilastoa löytyy yllä olevasta eTrip African linkistä heidän asiakkaistaan. Ainoa tutkimus joka osui silmiini löytyy linkin takaa . Siinäkin perusajatus on useamman päivän vaellus oireiden lievittämiseksi.
 |
| Osa huiputti vuoren päivänvalossa |
Varusteet
Omat tavarani pakkasin 90L varustekassiin, joka ainakin teoriassa on vesitiivis. Kaikki mitä oli sisällä, oli pakattu myös vesitiiviisiin pusseihin. Kantajalla varustekassi oli muovisäkissä, mutta säkki oli reissujen varrella jo saanut osumia, joten vesi pääsi läpi ja kostuttu myös makuualustaa, joka oli samassa säkissä. Teltan absidissa ei oikeastaan ollut tilaa varustekassille, joten se oli minulla kolmen hengen teltassa sisällä.
Jos on tottunut nukkumaan solumuovialustalla, niin järjestäjän 2 cm vaahtomuovipatja on ihan ok. Itselläni oli ilmatäytteinen alusta lisäksi ja 100kg äijälle se on ihan tarpeen. Vaahtomuovin huono puoli on että se imee itseensä vettä. Suurin osa teltan paikoista on kivisiä, joten maa ei anna mitään pehmikettä.
On ollut muistanut ottaa mukaan retkikäyttöön tarkoitettua lämpömittaria. Vaikka se ei olekaan mikään millin tarkka, niin osaa se kuitenkin kertoa että ollaanko nollan asteen ylä- vai alapuolella. Joten en oikeasti tiedä mitä lämpötiloja tuolla reissussa oli. Eka ja viimeinen päivä olisi mennyt shortseilla, joten lämpötila oli varmaan yli +15 C. Muut päivät oltiin ehkä +10 C, koska t-paita + fleece riitti leirillä teltassa. Huiputuspäivän mentiin lähemmäs nollaa, mutta miinusasteita oli vasta, kun oli hetki kiivetty. Huipulla tuskin oli yli -10 C, mutta voimakas tuuli alkuun vahvisti kylmän tunnetta.
Makuupussina mulla oli -24C extreme pussi, joka oli hieman ylitseampuva tuohon reissuun. Toki villasukat ja shortsit T-paidalla oli hyvä yöpymisasu. Lämmin pussi painoi ja vei tilaa. Jälkeenpäin miettien noin 0 C comfort ja -10 C extreme pussi olisi ollut parempi vaihtoehto. Painosta ja tilavuudesta olisi hävinnyt puolet. Nyt mun kassi pullisteli koko ajan saumoista, kun makuupussi ja untuvatakki yrittivät paisua muotoonsa.
Untuvatakiksi olisi riittänyt jokin kevyt versio. Huipulla ollaan niin lyhyt aika, ettei kunnon taukotakkia sinne oikeasti tarvinnut. Kevytuntsi olisi toiminut leirissä ja jos keli olisi ollut tosi kylmä, olisi sen voinut pukea kuoritakin alle fleecen sijasta.
 |
| Sadeviitan virittelyä evakuointikärryjen vieressä |
Lämpömittarin lisäksi kaipasin pissapulloa. En nukkunut yhtään yötä ettei olisi pitänyt käydä ulkona vähintään kerran, useimmiten 2-4 kertaa. Nyt heräsin, tuli pois makuupussista, puin ainakin fleecen päälle ja kengät jalkaan, otsalamppu päähän, ulos teltasta, haahuilu vessaan tai pusikkoon ja samat operaatiot toiseen suuntaan. Kun unen saamisessa oli haasteita, niin nyt oli ainakin hereillä, vaikka olisi pitänyt jatkaa unia. Pissapullon kanssa herääminen ei olisi ollut näin totaalista.
Muuten eri toimijoilta löytyy hyviä perusvarustelistoja, joissa ei ole paljoa turhia tavaroita. Ne on perusretkeilytarvikkeita ja jos jokin puuttuu eikä niitä jatkossa kuvittele tarvitsevansa, niin niitä voi vuokrata. Tai jos jostain syystä lentoon ei kuulu riittävästi matkatavaroita (mulla 2*23 kg + 7kg käsimatkatavara), niin järkevämpää maksaa muutama kymppi välinevuokraa, kuin maksaa laukusta lentoyhtiölle. Minulla matkanjärjestäjä tarjosi veden puhdistustableteilla käsiteltynä, joillakin muilla ne pitää varata itse mukaan.
Vuodenaika pitää huomioida puhuttaessa vaatetuksesta. Meillä ensimmäinen vaelluspäivä oli 10.3. ja se oli viimeinen sateeton päivä. Kaikkina muina päivinä satoi vettä. Etenemisvauhti oli niin hidasta että teknisen kerraston kanssa ei tullut hiki kuin laskeutumisosuudella. Normaalisti itselläni kolme käyttöpäivää ja sen jälkeen ei kerrasto enää toimi yhtä hyvin. Nyt olisi pärjännyt yhdellä kerrastolla. Sade tuotti enemmän haastetta, koska kun se kastoi jotain, niin aurinkoa ei riittänyt kuivaamaan sitä. Ainoa paikka missä vaatteet kuivu oli päällä. Tästä syystä oli hyvä että kaikkea oli kahdet mukana: housut, päälitakki, kengät,... Tällöin oli aina jotain kuivaa laitettavaksi päälle leirissä.
Jotain meni myös reissussa rikki. Pitkälahkeisilla shortseilla tuli kilometrit täyteen ja kangas vaan repesi reidestä. Ei se käyttöä olisi haitannut, jos niitä olisi oikeasti tarvinnut. Goretex housujen vedenpitävyys tuli todistettua menetetyksi. Noiden housujen tärkein ominaisuus oli lumilukot huipulta alas tuloa varten. Ilman niitä olisi kyllä ollut lunta alakerta täysi. Itsellä oli mukana myös Rukan peruskeltaiset sadehousut, joista vesi ei mene läpi vaikka tulisi kuinka monta pilaria. Alkuun minulla oli mukana Disneylandistä 3 eurolla hankittu sadeviitta, joka on pelastanut monella lomamatkalla. Nyt vaan revin sen pääosan liian innokkaasti paikoilleen ja huppu repesi. Repeämä levisi kahdessa päivässä helmaan saakka. Haltin päivärepusta hajosi ompeleet. Kiinalainen laatutyö vaan ei taaskaan jaksanut. Toki reppu pysyi sen verran kasassa että kesti reissun loppuun saakka ja siinä oli vakiovarusteena sadesuojus, jota tähän vuodenaikaan todella tarvitsi.
 |
| Toisen vaellusryhmän opas oli kävelevä sateenvarjo- ja vaellussauvateline |
Itselläni ei ollut mukana sateenvarjoa. Se olisi ollut poncho-mallisen sadetakin kanssa hyvä parivaljakko, niin pää ja repun yläosa olisivat olleet suojassa. Toki sateenvarjon tulee olla normaali iso golf-kentällä käytettävä malli, jonka mahduttaminen matkatavaroihin voi tuottaa haastetta. Ammuttava malli ei olisi toiminut samalla tavalla.
All inclusive
Vaelluksen järjestäjän toimintamalli oli että osallistujan vastuulla on hankkiutua Kilimanjaron lentokentän ulko-ovelle ja he toimittavat asiakkaan takaisin viereiselle ovelle reilun viikon päästä. Jos riitti yksi yö ennen vaellusta ja yksi yö vaelluksen jälkeen, niin vaelluksen hankinnan lisäksi olisi riittänyt lentojen varaaminen.
Lentojen lisäksi todellisuudessa tarvitaan vielä vähän muuta. Matkavakuutus pitää olla. Jos joudutaan evakuoimaan tai kuljettamaan sairaalahoitoon toiseen maahan, niin lompakon pitää olla kunnossa tai pitää jakaa riski jonkun kanssa. Todennäköisesti oma matkavakuutus ei ole riittävän kattava.
Reissun ensimmäisen päivän vedet pitää ottaa mukaan hotellilta. Hanavesi on ihan ok, jos sinulla on vedenpuhdistustabletit mukanasi. Huiputuspäivän energianlähteet ovat sinun vastuullasi. Kahden päivän ruokailuja vastaava kulutus pitäisi jollain keinoin täydentää.
 |
| Tavarat kasassa ennen huiputusta. Kantajat nukkuvat joten teltat ovat vartioimatta. |
Vaikka mukanasi onkin iso ryhmä ihmisiä, niin loppujen lopuksi vastaat itse itsestäsi. Opas hoitaa kartanluvun ja navigoinnin, mutta hän ei huolehdi sinun jaloistasi tai siitä mitä sinulla on jaloissasi. Kantaja pystyttää sinulle teltan ja toimittaa varustekassin sinne, mutta kukaan ei kuivata vaatteitasi tai huolehdi siitä että teltta pysyy sisältäkin kuivana koko reissun ajan. Jos jätät teltan läpät sateeseen auki, niin vain sinä kärsit siitä. Järjestäjä toimittaa sinulle varustelistan, mutta kantajaa kiinnostaa vain se että kassisi painaa alle 15 kg. Sinun vastuullesi jää valita makuupussin tai kolmen kilon meikkipussin välillä. Kokki ja keittiöteltan vastaava pitävät huolta että vesipullosi on aina täysi, kunhan vain annat pullon/juomapussin täytettäväksi. Kukaan ei kuitenkaan tarkista joitko päivän aikana puoli litraa vai viisi litraa. Toki opas sen muutenkin näkee sitten reissun aikana, kun vaeltajan kunto laskee.
Tähän pakettiin kuului automaattisesti WC-teltta. Joillakin toimijoilla se on lisähintainen, koska se vaatii yhden kantajan lisää tiimiin. Pysyvät WC-rakennukset ovat tuloillaan vasta leirialueille ja niitä on vielä vain muutama siellä missä niitä on. Perusajatus kuitenkin on että lattiassa on reikä, eikä mitään huuhtelumekanismeja ole. Joku kuitenkin siivosi nuo kiinteät rakennukset, koska yön aikana tulleita mutajalanjälkiä ei aikaisemmin näkynyt. Vain ekana yönä yövyimme WC:n lähellä, että sinne olisi ollut yöllä järkevä matka. Vanhemmat WC:t on lautahökötyksiä, joita siirrellään tarpeen tullen uuden kuopan päälle. Toki niitä on myös useampia ripoteltuna alueelle. Meillä WC-paperikin kuului pakettiin, vaikka päivämatkoja varten sellaista mukana kannoinkin.
 |
| WC-teltta oli ihan majoitustelttojen vieressä. |
Kerran elämässä
Eihän tuo alue sinänsä eroa mistään muusta luonnonpuistosta. Maisemat ovat kiinnostavia, kulkeminen on sallittu vain sovituilla poluilla ja yöpyminen pitää tapahtua leirialueilla. Käsivarteen ajomatka taukoinen vie 16 tunnin luokkaa. Lento Kilimanjarolle ja ajomatka hotellille hoitunee 20 tunnissa.
Itse olen käynyt Haltin maastossa noin viiden vuoden välein. Puuton luminen tunturi kutsuu edelleenkin puoleensa. Jos joutuisin maksamaan joka vaellusvuorokaudesta valtiolle yli 100 euroa, niin olisiko se kertakin riittänyt ? Kilimanjaron suhteen on sama asia. Vuorta voisi lähestyä hieman eri reittiä, niin kokemus olisi erilainen. Enkä pistäisi pahaksena perskahveja huipulla onnistuneen suorituksen jälkeen. Mutta kun lähtöraha on vähintään 2000 euroa, niin aika ainutkertaiseksihan tuo kokemus sen jälkeen jää.
 |
| Jokikylän Poika vaelluksensa alussa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti