Kun ajatus vaelluksesta hiipi mieleeni niin bongasin internetistä sivuston Kilimanjaron vaelluksesta www.climbmountkilimanjaro.com . Sivusto perustui Henry Stedmanin kirjaan Kilimanjaro The Trekking Guide To Africa's Highest Mountain. Jotenkin 15 euron sijoitus johonkin kädessä pidettävälle tuntui kannattavalta. Oma painokseni on tuorein vuodelta 2014 (1. painos 2003). Vaikka kirja ei olisi paras maan päällä niin kyllä se riittävän tuhti tietopaketti asian ympäriltä on.
Yksi arvio oli että matkan suunnittelun pitäisi alkaa kuusi kuukautta ennen ajateltua ajankohtaa. Toki tuo kuusi kuukautta ei ole intensiivistä tekemistä, mutta kyllä sen hyvinkin sai kulutettua siten ettei stressiä tullut missään vaiheessa.
Kun Amazon sai kirjan toimitettua niin oma aikansa meni sen lukemiseen. Itselle englantilainen kuiva huumori upposi kirjaa lukiessa. Kirjan pohjalta sai muodostettua hataran mielikuvan tarjolla olevista reittivaihtoehdoista. Reitillä on vaikutusta hintaan, kestoon ja vuoristotaudin oireiden lieventämiseen.
Itse päädyin Lemoshon 8 päiväiseen vaihtoehtoon koska omissa mielikuvissa tarjoaa kulkemista vuoren kaikissa kasvillisuusalueissa. Kahdeksas päivä on extra päivä, jonka pitäisi helpottaa akklimitoitumista siten että päivällä vaelletaan korkeammalla ja laskeudutaan yöpymään hieman alemmas. Ylöspäin mennään 6,5 päivää ja alas palataan 1,5 päivässä.
Kun reitti oli edes jollain tasolla päätetty niin seuraavaksi oli edessä matkanjärjestäjän valinta. Kilimanjarolle ei voi tehdä omatoimimatkoja vaan vaellus vaatii minimissään oppaan. Käytännössä vaellus tehdään ryhmässä jossa vaeltajan lisäksi on minimissään opas, kokki ja kolme kantajaa. Yksi päivä Kilimanjarolla maksaa pelkästään puistomaksuina 120 dollaria. Siihen sitten henkilökunnan palkat ja ruoka päälle. Pelkät kulut 8 päivän vaelluksesta on luokkaa 1800 taalaa eikä siinä ole mitään yrityksen katetta tai kaluston kuoletuksia.
Itse käytin valintakriteerinä Stedmanin kirjan ja sähköpostitse saamani konsultaation tietoja. Toinen kriteeri oli että yritys löytyy Kilimanjaron kantajien yhdistyksen KPAP sivuilta www.kiliporters.org. Yhdistyksen tavoite on taata kantajille riittävä palkka ja kohtuulliset työolot. Kantajan päiväpalkka pitäisi olla 9 dollarin tasolla, niin eipä siinä itselle säästöä tule jos matkanjärjestäjä ei maksa kuin 5 dollaria päivältä.
Tarjotut vaihtoehdot olivat loppujen lopuksi hyvin lähellä toisiaan. Itse päädyin http://www.climbkili.com/ yrityksen asiakkaaksi. Itselleni sopi kiinteähintainen vaellus riippumatta siitä montako henkeä vaellukselle lähtee. Yrityksen malli on all inclusive alkaen noudoista Kilimanjaron lentokentältä vakiona kuljetettavaan lisähappipulloon. Perusidea että hommaat vain lennot ja niiden avulla itsesi Tansaniaan. Plussana vielä mahdollisuus maksaa matka luottokortilla kun sopimus tehtiin. Vaelluskaverini kertoi että hän sai vaihtaa hyvästä syystä lähtöpäiväänsä kaksi kertaa ilman mitään ylimääräisiä kustannuksia.
Kiinteähintaisena yritys sitoutui järjestämään vaelluksen vaikka muita vaeltajia ei ryhmään liittyisi, joten sain sovittua sen lähtöpäivän joka itselleni sopi ja johon sain lennot sovitettua.
Lentojen haaste oli siinä ettei suoria lentoja Suomesta Kilimanjaron (JRO) kentälle ole. Vaihtoja vähintään kaksi ja oikeastaan kolme. Valinta meni sen mukaan koska olisin perillä ja millaisia odotusaikoja välilaskupaikoille muodostui. Meno ja paluu reitittyy eri kenttien kautta. Kun lennot ja matkanjärjestäjä oli valittu, niin ekat kolme kuukautta oli kulunut.
Seuraavana oli vuorossa rokotusten tarkistus ja tarvittavien reseptien saanti. Tansania vaatii keltakuumerokotustodistuksen, jos saavut riskimaasta. Kun en aikonut olla kaupunkien ulkopuolella vaelluksen lisäksi, niin päädyimme siihen ettei rokutusta tarvita. Koska hepatiitit oli kunnossa, sain seuraavalle viikolle ajan jäykkäkouristuksen vahvistusta varten. Influenssarokotuksenkin olisi halutessaan saanut.
Lääkäriaikaa piti odottaa 1,5 kuukautta. Malarianestolääkitystä varten tarvitaan resepti. Tutkittua tietoa en löytänyt, mutta yleisesti vuoristotaudin oireiden helpotukseen käytetään Diamax nimistä lääkettä. Tähänkin tarvittiin resepti. Apteekissa käynti köyhdytti 250 euroa, kun pakettiin lisättiin vatsan hyvinvointiin Precosania ja vedenpuhdistustabletit.
Varsinaisia varustehankintoja piti tehdä vain vähän ja niillekin löytynee jatkokäyttöä. Ostoslistalle päätyi 3 litran juomapussi, kevyet vaaleat retkeilyhousut (helmikuussa tarjonta oli valtaisa) ja pitkähihainen vaalea tekninen paita. Itseltäni kun pääsääntöisesti löytyy iloisen kirkkaita suomalaisen miehen varusteita (lue: mustia). Kiitos mm. Raision Loimu ja Turun Metsänkävijät.
Viimeisenä hankintalistalle päätyi matkavakuutus, koska Pohjantähden matkavukuutuksesta löytyy hyvinkin normaali klausuuli: ei voimassa yli 3000m korkeudessa, ei asumattomilla alueilla tai vuoristoalueilla pohjoismaiden ulkopuolella. Oman matkanjärjestäjän tarjoama linkki ei tarjonnut vakuutusta suomalaiselle, toinen operaattori olisi tarjonnut super version, mutta vain alle 40-vuotiaalle. Hyvä vaihtoehto, eikä edes hinnalla pilattu oli Nomadin matkavakuutus. Ehdot vaihtelee maittain, mutta valikoimasta löytyi vähän niin kuin Kilin reissua varten trekking under 6000 meter.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti